|
|
Hyvinkään Karjala-seura ry |
|
Etusivu |
_________# leikkaa irti ja lähetä ______________________________________________________________________
Nimi__________________________________________________________________________________________________ Osoite_________________________________________________________________________________________________ Puhelin _____________________________ Sähköposti_________________________________________________________ Tilaan _________ kpl, ”Karjalaista perintöä vaalien" Tilaus on maksettu ________ kpl,
__________ €. ______/______ 2011. seuran pankkitilille Op
506203-46208. Tilaus on vastaanotettu _____/_____
2011 _____________________________________________ Lue lisää juhlakirjamme sisällöstä: Hyvinkään Karjala-seura, joka perustettiin 1941, otti ensi askeleensa paljolti kodittomien siirtolaisten tukijana. Miltei jo alussa virisi kuitenkin myös Karjala-ajalta tuttu seuratoiminta, joka ajan myötä muuttuen ja kehittyen on aktiivisena jatkunut näihin päiviin. Seuran toiminta ja eri vuosikymmenien muuttuva toimintakuva on esitetty tiivistelmän luonteisesti omassa luvussaan. Kirjan keskeisenä osana ovat kuvaukset, jotka liittyvät erityisesti karjalaisiin perinteisiin ja niiden vaalimiseen. Omina aihepiireinään ovat mm. kuvaukset kotiseututyöstä, laulusta ja soitosta, perinneaineiston keräyksestä ja karjalaisten museosta, käsityö- ja ruokaperinteestä, perinnetavoista, kalevalaisen runouden vaalimisesta ja karjalaisten markkinoista. Hengellinen työ on ollut mukana kautta vuosikymmenten ja Karjalan Liiton seitsemästä valtakunnallisista tapahtumasta Hyvinkäällä löytyy paljon kerrottavaa. Kirjassa kerrotaan myös muutamien tunnettujen karjalaistaiteilijoiden henkilökuvasta ja tiestä kansainväliseen kuuluisuuteen.
Aika on tasoittanut karjalaisten tien mutta miten päästiin alkuun? Evakkoon tultiin, kohdattiin toinen maailma, sopeuduttiin… Mitä silloin oli ja miltä kaikki näyttää seitsemän vuosikymmenen jälkeen? Minkälainen on paikallisen tutkimuksen valossa Veikko Vennamon ”perintö” – karjalaisen talonpoikaisväestön asutuskuva tänään, minkälainen oli karjalaisten pienyrittäjien tarina, kuinka pitkä oli Valtionrautateiden Viipurin konepajan työntekijäperheiden evakkotie? Karjalaisuus elää yhä voimakkaana seitsemän evakkovuosikymmenen jälkeen. Aika kuitenkin himmentää muistoja entisestä kotiseudusta ja siirtolaisuuden vaikean alkuvaiheen elämästä ja tapahtumista; on paljon, mitä on jopa velvollisuus tuoda esiin. Juhlajulkaisumme alkuosa pyrkii tuomaan esiin Karjala-kuvaa – myös uuteen tietoon perustuen – valottaen mm. sen luontoa aikaisemmin vähän esillä olleesta näkökulmasta. Minkälainen oli se omaleimainen ja luontosuhteiltaan niin erilainen Karjala laajoine hiekkanummineen, laaksoineen, vesistövöineen, saaristoineen ja mittaamattoman pitkine hiekkarantoineen? Kirjamme lehdillä Karjalan maankamaraluonto värittyy kerrotun ohella myös karttakuvissa Laatokan Karjalasta Suomenlahdelle kertoen sen luonnon omaleimaisuudesta. Uusi kotiseutu pohjoisella Uudellamaalla tarjoaa vertailupohjaa. Karjalaisten ensiaskeleet evakossa, tarina alkuunpääsystä uusilla asuinsijoilla sekä tuon ajan poikkeavat olosuhteet ovat myös saaneet oman kuvauksensa. Laajin karjalaisten siirtolaisten ryhmä, talonpoikaisväestö, asutettiin maailmanhistoriallisestikin ainutlaatuisin järjestelyin. Ammatin harjoittajat löysivät paikkansa ja karjalainen yrittäjyys näytti parhaat puolensa. Kirjan kertomassa löytyy evakkohistorian ”merkkitapahtumia”, mm. yli kymmenen vuotta kestänyt evakkojen muuttovirta Hyvinkäälle. Muutamien ammattiryhmien edustajat kertovat selviytymistarinansa: talonpoikia, yrittäjiä, rautateiden ja teollisuuden väkeä… Karjalaisten naisten uurastus kodissa ja ulkopuolella saa oman kerrontansa sekä jälleenrakennusvaiheen ajalta, että seuratoiminnassa. Elämä on alkanut vaikean murroksen jälkeen uudelleen ja uudet kotiseudut on lopulta koettu hyvinä. Taustalla kuvastelee kuitenkin Karjala muistoineen. Koko Karjala-perinnön vaaliminen Karjala-kuvineen ja -muistoineen on karjalaseuratyön eräs keskeinen tehtävä. Toivomme kirjamme vievän tätä työtä eteenpäin ja sanomaa karjalais-koteihin. |
|||||||